Pitkät kukkapenkit mummonmökin seinän vierustan lämmössä kukkivat kauniina muistoissamme. Nykyään seinivieri-istutuksia näkee yhä harvemmin, sillä multaa ei enää suositella laitettavaksi kiinni sokkeliin. Tänä päivänä seinän vierustat täytetään pääsääntöisesti noin puolen metrin leveydeltä ilmavalla sora-aineksella rakenteiden kosteusongelmien ehkäisemiseksi. Pelkkä sorakate sellaisenaan on kuitenkin aika tylsä. Kun sokkelin kosteussulut ( patolevy ) ovat asiallisesti tehty, rakennuksessa on toimivat rännikaivot ja maastossa riittävät pintavesikaltevuudet sokkelista poispäin, voi seinän vierustan kattaa esimerkiksi helposti asennettavilla betonilaatoilla, tai latoa lipan alle seulanperäkiveyksen ison nyrkin kokoisista pyöreähköistä luonnonkivistä.
Lue lisää : Seinän vierustat
Kolme eri tapaa kivetä seinivieri
Seulanperäkivistä ladottu siisti kiveys elävöittää betonista pihakivikäytävää rakennuksen seinän vieressä. Luonnonkiveyksen rajoittuessa nurmikkoon tai sora-alueeseen käytetään maa-ainesten välissä yleisimmin maahan ankkuroitua painekyllästettyä lankkua pitämään kivet paikoillaan.
Voimakkaasti profiloitu luonnonläheinen louhikivi sopii erinomaisesti myös seinävierustoille. L-muotoinen betonilaatta on nopea asentaa ja kiveyksen ilmavuutta lisää vettä läpäisevien aukkojen saumaaminen karkealla sora-aineksella tai sepelillä.
Harmaa pintaprofiloitu betonilaatta, sävysävyyn harmaan sokkelin ja vaaleansinisen rakennuksen kanssa, istuu tyylikkäästi kokonaisuuteen. Nurmipinnan tasoon asennettu laattaa helpottaa myös puutarhanhoitoa. Ruohonleikkurin toisen puolen pyörien kulkiessa laatoituksen päällä ei jäljelle jää häiritseviä heinätupsuja viimeisteltäväksi.
